tiistai 20. joulukuuta 2011

Joulu tulee!

Aaaarh sieltä se on tulossa, joulu! Ei ole enää montaa päivää, hypetän melkein kuin lapsena! No en sentään, valitettavasti joulut eivät nyt kyllä aivan samalta tunnut kuin piskuisena mutta innoissani silti olen. Lähes kaikki lahjat alkavat olla paikalla sekä paketoituna, enää muutama on keskeneräinen tavalla tai toisella. Itselleni olen vähän enemmältikin ostanut kuin sen 3DS:n, nimittäin parit hiraganoilla varustetut karuta-kortit. Haaveena taas opiskella vähän japania. YEAH RITE. Jostain syystä jaksan aina vähän ja sitten into lopahtaa... Tai en tiedä innosta mutta jaksaminen, olen vain niin laiska, pleh. Jotain. Joulu tulee!

 Loppuun kuva meidän kaloista. Always relevant <3 Hermanni ja Piippu.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Jouluun valmistautumista

Silloin tietää saavansa hyviä lahjoja, kun ostaa itselleen joululahjan. Olen jo pitkään ajatellut ostaa 3DS:n, mutta se hinta... Eikä sille ole edes pahemmin mitään jännittäviä pelejä jotka haluaisin. Nyt kuitenkin ajattelin joululahjaksi itselleni ostaa uutukaisen, kun oma vanha DS Liteni (hankittu heti julkaisupäivänä!)on jo niin kärsinyt. Kyllä se toimii, mutta esimerkiksi kansiläpästä on toinen sarana mennyt rikki, eikä läppä pysy siksi kuin kokonaan kiinni tai apposen auki, ei mitään välimuotoja. Akkukaan ei enää kestä ihan sitä mitä alkuaikoina... Edelleenkään mitään hehkeitä pelejä 3DS:lle ei ole pahemmin ilmestynyt, mutta pukin pakettiin löytävät tiensä myös Super Mario 3D Land sekä Dead or Alive: Dimensions. Jokainen joka minut tuntee tietää millainen Dead or Alive -fani olen, joten tietenkin tuo DOA oli ihan pakko-ostos. En ole innostunut mättöpeleistä käsikonsoleilla, mutta Animeconissa kokeiltuani tätä peliä huomasin sen toimivan ihmeen hyvin pikkunäytöllä. Tietenkin mielummin katsoisin DOAa ison tv:n kautta, mutta siihen on tyydyttävä mitä saa. Ensi vuonna sitten se Dead or Alive 5 <3.

  
Siinä se nyt on, tuleva vauvani.
Olen jo moneen kertaan kaivanut tuon koneen laatikosta ja hipelöinyt sitä. Aika läheltä piti etten jo pistänyt lataukseen ja alkanut pelaamaan sillä jotain vanhoja DS-pelejä. Olen jo etukäteen valmistautunut lapsukaisen kotiuttamiseen: viikon alussa postiluukusta tipahti näyttösuojat, olen erittäin varovainen kaikenlaisten näyttöjen suhteen ja siksi vanhan Liteni näyttö on myös aika hyvässä kunnossa, vaikken aluksi edes omistanut koko näyttösuojia siihen; olin vain niin hellävarainen kynän käyttäjä. Tämän lisäksi tosiaan tilasin eilen myös ne kaksi peliä, ja hienot kansitarrat on myös tilattu. Värivaihtoehtonahan tuossa oli musta, sininen tai punainen. Musta on toki se tylsin väri, mutta koska se väri ei kuitenkaan näy paljoa tarrojen alta, pidin mustaa aika turvallisena vaihtoehtona.

Nyt pitäisi sitten muka jaksaa odottaa 21 päivää ennenkuin saan tuota pelata D:

tiistai 18. lokakuuta 2011

Boobs

Katsoin juuri vähän aikaa sitten parhaan animen sitten Honey & Cloverin, nimittäin Usagi Dropin. Uskomattoman upea sarja, ja erittäin freesi. Osa tästä johtui sarjan hyväluontoisuudesta. Ei ollut mitään pahista jota vastaan taistella. Elämä oli vain normaalia arkipäivää. Ei ollut suuria actionkohtauksia. Ja mikä ihmeellisintä, ei ollenkaan fanservicea tai mitään seksiin viittaavaakaan. Upeaa!

Noh, nyt kun olen saanut taas muutaman sarjan loppuun, oli katselulistallani vain Beelzebub, Hunter x Hunter sekä Chihayafuru. Mikään näistä ei ole paska, eikä sisällä yletöntä fanservicea. Mutta minähän katson aina jotain kamalaa pantsukuraa! Aivan jo hätä iskee, mistä nyt saada tällaista?!

Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, katsoin tänään nimittäin kaksi jaksoa Kyokai Senjo no Horizonia. Upeaa, juuri sitä mitä odotinkin!
 Oikeastaan tuntuu että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Joten, enjoy!

Sen kun uskoisi. Alaston paholaisandrogyyni mukanaan curryneekeri.

Nuo hiukset...


Lempihahmoni tähän mennessä!

Opettajakin on fiksu

Kunnon kunkku!


Siskokin tukehtuu pian rintoihinsa












Peruslopetus.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Baka to Test to Shokanjuu Ni

Siihen se sitten loppui, kakkoskausi Baka to Testia. Viimeinen jakso oli, kuten arvata saattaa, ihan kuin mikä tahansa muukin jakso, mitä nyt pientä romanssitunnustusta lopussa vatvottiin. Mitäpä muuta voisi odottaakaan täysin merkityksettömältä komedialta, joka todennäköisesti ei edes lopu vielä. Tai ainakin toivon ettei lopu. 



Sitäpaitsi olen juuri auttamattoman rakastunut Yuujin ääninäyttelijään, Tatsuhisa Suzukiin, kuultuani tätä yhtäaikaa kolmessa paikassa. Baka to Testissa (duuh), Disgaea 4:ssa sekä Soul Nomadissa. On se vaan niin ihana ääni. Ja sitten olen alkanut kovasti pitää Shokosta. En yhtään tykännyt ekassa kaudessa. Vielä kun alkaisi pitää Miharusta tai Minamista... No ei sentään aleta liikoja vaatimaan. 


Se oli sellainen animu, toivottavasti pian saadaan lisää. Ei se mikään superhyvä ja elämää suurempi ole, mutta ihanan helppoa ja aivotonta katsottavaa, jota jaksaa katsoa lähes aina. Ei tarvitse olla liian syvällisesti mukana tällaista toljottaessa.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Tiikuri ja Puputti

Niin. Siinä se sitten oli, yksi elämäni lempisarjoista, Tiger & Bunny. Jäinkö itku silmässä valittamaan kohtaloani kun se loppui? En, koska it's not over yet!

Muttajoo. Ihana sarja täynnä  ihania hahmoja. Kotetsu on ihan teh loooove. Ihanempaa isää ei voi löytää mistään. Ei  mikään ihme että Blue Rose on siitä niin kiinnostunut.


Toisaalta olin pettynyt siihen, ettei Kotetsu jäänyt pääsankareiden joukkoon tai kokonaan vetäytynyt jutusta. Kumpikin olisi käynyt miusta paremmin kuin että Kotetsu liittyi kakkosluokan sankareihin joista ei ole mihinkään. No, eihän hänestä enää ollut pääsankariksi mutta olisi sitten jäänyt kotiin, onko se nyt Kaedestakaan coolia että isä vaan tekee itsensä naurunalaiseksi tv:ssä.

Ja onneksi kaikkii loppuu niinkuin se oli alkanutkin

Olisin halunnut kirjoittaa ummet ja lammet muka tästä viimeisestä jaksosta ja sarjasta ylipäänsä, mutta en kyllä keksi oikeasti mitään. Mahtava ja huumoripitoinen sarja, suosittaisin ketä vaan kokeilemaan. Kunhan ei anna tiedottomuuden, ulkonäön tai nimen hämätä. Tämä sarja on paljon enemmän kuin voisi olettaa. Katsokaa ;_; Ja näin moi, tahdoin vain kertoa katsoneeni sarjan ja SE ON OHI NYT.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

AAAAADOA5AAAAAAA

My God YES YES YES


VIIMEIN. Kirjoitan Capseilla koska DOA. Lempimättösarjani! Rakkauteni kohde! ELÄMÄNI ;-; Tätä on odotettu vuosia ja vuosia ja vuosia... Koska en omista Lolboxia, en ole voinut omistaa enää Dead or Aliveja sitten kakkosen jälkeen. Pelannut olen toki jokaista DOAa (paitsi Extreme kakkosta). Koska RAKKAUS. RAKKAUS.

Mitä posti toi

Minullahan on taas toistaiseksi joulu joka päivä, kun posti syytää paketteja. Olen kova tilaamaan kaikkea halpaa sälää pitkin eBayta (toistaiseksi kynsijuttuja). Yleensähän nämä pienet kynsilakkapaketit mahtuvat postiluukusta, mutta tällä kertaa tuli JÄTTIPAKETTI joka piti lähteä hakemaan oikein postista asti.


Ensin olin ihan ymmälläni. Mikä ihmeen 15 dollarin "Toy Game"? Lelupeli? Ainoa mikä voisi yhtään mennä noihin hintoihin ja olla toy game voisi olla langaton ps2-ohjain jonka tilasin....


Mutta ei! Sehän olikin "vain" Disgaea nelonen, jonka ennakkotilasin jo ajat sitten. Ihana paikka vaan laittaa toki pakettiin alemman hinnan, ettei vain jäisi tulliin...


Tämä oli hieno premium edition, joka siis sisältä pelin lisäksi Fuka-figuurin (which doesn't really interest me) ja artbook-vihkosen. Vielä en ole päässyt pelaamaan peliä, kun on tuo Tekken 6 kesken jajajajajaja...

Nyt on jokainen Tiskaaja hyllyssä :3

maanantai 12. syyskuuta 2011

Refreshing Shower Scene

Tässä on teille oikeasti hyvä suihkukohtaus animesta! Tehän tiedätte tapauksen: tytöt ovat suihkussa kun poika tulee sisään "OHO VAHINKO SORIII" ja sitten vähän tytöt "IIIIK ECCHIIIII BAKABAKA" ja sitten poikaa huidotaankin jo ympäri kämppää. Ei kai tule yllätyksenä että vihaan niitä kohtauksia. En tiedä itkeäkö vai nauraa, hävettää ja ärsyttää niin paljon. Siksi tämä kohtaus olikin virkistävä. Ainoastaan Last Order järkyttyy, mutta naisia tai Accea ei vain kiinnosta. Piristävää <3

lauantai 3. syyskuuta 2011

Macross Frontier

Tylsyyteen ja blogin hiljaisuuteen yritän nyt löytää parannusta. Voisin vaikka kirjoittaa pienen pätkän jokin aika sitten maratoonaamastani sarjasta, Macross Frontierista. 


Minähän olen ihan hirveä mecha-fani (not at all) joten miksi edes aloin katsoa tätä sarjaa? Koska Luca, simppeliä. Näin vain kuvan jossain ja ajattelin "aww mikä söpö poika ja animen piirtotyyli näyttää nätiltä, wonder what that is... Aaa, Macross Frontier, no katsotaan!". En tiedä miksi suurin osa katsomistani sarjoista edustaa genreä jota *en* halua katsoa, kuten mechaa tai fanservicea. Jostain syystä vain kehitän mielenkiinnon niihin :(


Hyvin nopeasti siis katsoin tämän sarjan, muutamassa päivässä läpi. Joku ehkä vetäisi 26-jaksoisen sarjan päivässäkin, mutta minusta ei ole siihen. Jos näin nopeaa saa kuitenkin sarjan katsottua, se tarkoittaa sitä tietenkin ettei se nyt mikään hirveän huono sarja voi olla. Vai?



Kyllä, kyllä! Macross ei sisältänyt ollenkaan niin paljon mechaa kuin kuvittelin ja pelkäsin. Paljon suurempi paino oli hahmoilla ja heidän välisillä suhteillaan. Ja sehän sopii minulle! Päähahmo Alto, D. Gray-manin Kandan kadonnut kaksoisveli, vaikutti aluksi todella huonolta päähenkilövaihtoehdolta. Angstinen kaunispoika, en minä sellaista halua! Onneksi aika pian selvisi ettei Alto ole sellainen. Sen sijaan eräs toinen päähenkilöistä, Sheryl, pysyi vähemmän ihanana sarjan loppuun asti. "Minäminäminä" oli aluksi neidin motto hyvin pitkälle. Lopuksi tämä vähän hiipui, muttei enää pelastanut hahmoa. Todennäköisesti tämä on osasyynä siihen, etten tue Sherylin ja Alton pariutumista millään muotoa. Se ei tunnu aidolta hetkeäkään, Sheryl vain tyhjästä saa päähänpinttymän Altosta, Alto taas ei tunnu olevan kiinnostunut Sherylistä. Ja miksi pitäisikään, en minä ainakaan sellaisesta pitäisi... Joten Ranka, ole hyvä, saat Alton. Keep him. Omaksi lempihahmokseni täytyy mainita kyllä Michael, ihana kiusoitteleva naistenmies, joka ei kuitenkaan ole liian sellainen "minä saan kaikki naiset hitto kun oon hyvä jätkä".


 Juoni. Juoni, juoni... oliko siinä juoni? Ehkä olin vain liian kiireinen katsoessani kauniita ihmisiä ja kiinnittäessäni huomion heidän keskeisiin suhteisiinsa. Takanahan on perinteinen oliot hyökkää -juoni. Viimeinen vihollinen oli hyvin pliisu, ja taistelut nyt eivät kiinnosta minua muutenkaan koskaan. Tosin hienoksi viimeisestä taistosta teki toki laulut ja niiden yhteisremix. Tunnelmaa!



Ylipäänsä sarja oli positiivinen yllätys. Se ei yllä mihinkään huippulistalle, mutta mukava katsottava ja jäin kaipaamaan silti lisää. Hahmot olivat todella kauniita ja koko maailma värikylläinen. En anna koskaan anteeksi sarjalle jaksoa 20, mutta muuten suositan. Myös musiikkia sarjassa piisasi laulujen muodossa. Ja täytyy myöntää, hyviä ja meneviä kappaleita riittää!

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Dominion Tank Police OVA

Oi aikoja, oi tapoja. Siitä taitaa olla kolmisentoista vuotta kun videovuokraamoon ilmestyi yllättäen muutama anime VHS. Näistä eräs oli Dominion Tank Police, joka sisälsi neliosaisen sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa. Se vasta oli todella luksusta! Muita animuja joita vuokraamossa oli olivat ainakin Blue Sonnet sekä Project A-ko. 

Tankit olivat jotenkin pehmeän näköisiä. Ei sellaisia "normaaleja".
 Joskus saan mieltymyksiä katsoa retroanimuja. Ne eivät ole aina kovinkaan kauniita, eivätkä ehkä juonellisesti kuulosta "siltä mun jutulta", mutta kuitenkin kiehtovat jollain tavalla. Etenkin tällainen anime, jota olen jo pienenä nähnyt muutaman osan. Tottakai(?) minua kiinnostaa miten tällainen tarina loppuu!


Olen huono kirjoittamaan juonikuvauksia joten en edes yritä. Sen verran asiasta kuitenkin, että tarina kertoo nuoresta neiditä nimeltään Leona, joka siirtyy moottoripyörävoimista tankkipoliisiksi (ah, että rakastankin miten hienolta se suomeksi kuulostaa. Tankkipoliisi...). Isointa vihollisosaa sarjassa näyttelevät Buaku sekä kaksi androidikissasiskosta, Unipuma ja Annapuma.

 
Tankkipoliiseja? Sotilasvoimia? Maailma joskus hamassa tulevaisuudessa? Ei kuulosta ollenkaan minulle sopivalta animelta. No oliko se sitten minulle sopivaa katsottavaa? Hmh. Kyllähän se miellytti. Aluksi nousi kovinkin nostalginen fiilis. Sarja oli kiva. Katsoin yhden päivän aikana kaikki neljä jaksoa (35 minuuttia kipales) ja se on itselleni kuitenkin aika paljon. Ehkä pisimmälle sarjassa kantoi retrofiilinki. Mitään erityistä ei juonessakaan ollut, se oli ihan kiva ja ihan kiinnostava. Huumoria (se tärkeä itselleni!) löytyi jonkin verran, mutta se oli aika, noh, nähtyä jo tai latteaa. Musiikkia haluan kyllä kehua, siellä oli muutama oikein kiva musiikki \o/



Hahmoihin ei neljän jakson aikana päässyt kovin syvälle sukeltamaan. Leona on tyypillinen spunky (en saa tolle mitään hyvää suomennosta päähän, mikään ei kelpaa suomeksi) punapäätyttö, joka kyllä osaa pitää puolensa. Ei tiedä tankeista oikeastaan mitään, mutta rakennettuaan itselleen oman tankin alkaa hän rakastaa sitä kuin omaa lastaan. Ihan pidettävä hahmo. Al on ainoa nuori poliisi Leonan lisäksi, pakollinen nuori herra joka tietenkin tykästyy Leonaan. Al on puhdas, suloinen blondi. What's not to like? Lempihahmoni ehdottomasti, mutta sehän johtuu siitä että tykästyn aina animeissa niihin miespuolisiin.
Buaku on ruma olio/androidi/whatever, jonka menneisyyttä kuitenkin valotetaan mukavasti viimeisessä jaksossa. Hänelle myös annetaan inhimillisiä piirteitä, joten ei mitään vastaan. Kissasiskokset ovat myös ihan jees. Eivät ärsyttäneet kuten aluksi pelkäsin.

You don't think... You will be a couple someday?
 Joo, tällaista syväanalyysia minä teen. Seuraavaksi haluaisin lukea mangan (ei ole pitkä) sekä katsoa sitten New Dominion Tank Policen. Tarinan jatkumo kiinnostaa, ja naisena tahtoisin etenkin vähän romantiikkaa Leonan ja Alin välille. Ainahan saa toivoa, rite..?

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Tiger & Bunny sekä yleisesti animupreferenssiä

Dodiih. Sainpas viimein katsastettua uusimman jakson elämäni rakkautta, Tiger & Bunnya. Jotenkin conin jälkeen aina kestää hetken palautua normielämään, jopa sellaiseen että jaksaisi animua katsoa. Tämä rakkaus menee jo 16. jaksossa, jäljellä taitaa enää olla yhdeksän jaksoa! D: Do not want, love is over, hätäilen jo nyt. Tiger & Bunny on äkkiä kivunnut kaikkien aikojen top 3 animulistalleni. En tainnut oikeastaan ehtiä kovinkaan montaa jaksoa katsoa, kun olin jo aivan rakastunut tähän sarjaan. Taitaa olla myös siitä harvinainen sarja, että päähenkilö todellakin on se sarjan paras hahmo. Kotetsu is teh love <3 Mutta pidän kyllä muistakin hahmoista. Aluksi pelkäsin alkaessani katsoa sarjaa että mitähän mechaa siitäkin saadaan, mutta heti kyllä ensimmäisessä jaksossa jo tajusi että tästä tulee jotain paljon hienompaa ja suurempaa. Seuraavassa jaksossa Kotetsu lähteepi vierailemaan kotona, en kestä odottaa! Yleensä pidänkin enemmän tuollaisista normielämäjaksoista kuin "jeejee napataan rikollisia joilla on hienoja voimia" -jaksoista.

Hurrr on se niin herttainen kun se on iloinen
 
Animuissa lempigenrejäni ovat slice of life sekä komedia. Olen itse erittäin huumoria rakastava immeinen, enkä varmaan ikinä sijoittaisi suosikkilistalleni täysin totista animea. En väitä etteikö se voisi olla hyvä mutta... viihdyttääksen tarpeeksi, haluan myös nauraa sarjaa katsoessani. Turhan yliluonnollisetkaan asiat eivät itseeni iske, joten slice of life on teh love. Tämän vuoksi elämäni suosikkisarja joka tuskin koskaan tulee syrjäytymään on Honey & Clover. Tässä sarjassa on kaikki mitä elämältä voi toivoa. Jostain kumman syystä manga on vielä itselläni kesken, samoin live action (siis se tv-sarja, leffan katsoin ja siitä en pitänyt!). Honey & Clover on hauska sarja, mutta samalla erittäin uskottava. Toki siinä välillä tehdään uskomattomia tekoja (moi Morita) mutta hahmot ovat silti yleisesti ottaen realistisia kaikkine tunteineen sekä elämineen. Se on romanttista ja sisältää kutkuttavaa rakkausdraamaa, hyvällä tavalla. Hahmojen tunteet ovat niin aitoja, aidompia kuin missään muussa sarjassa ja eläytyminen on itsellä sitä luokkaa. Mukana saa itkeä ja nauraa.

Sleepin' beauty

Yksi toinen lempisarjoistani, josta itselläni on myös manga kesken, on Lovely Complex. Tämä täyttää myös kriteerit slice of life sekä komedia. Sarja on vain tyypillisempää koulukomediaromanssia, todella mahtava sarja muttei yhtä uniikki kuin H&C. En kuitenkaan sijoita LoveComia lempilistalleni kuin ehkä neljänneksi. Toisen sijan nimittäin nappaa Kuragehime. Tämä sarja sisältää runsaasti komediaa, iki-ihanan girly boyn Kuranosuken sekä suht' realistisia hahmoja. Kukaan ei siis esimerkiksi lentele taivaalla ja ammu lasereita silmistään. 

Oh the drama

 Joo sainpahan hienosti vähän päivitettyä blogia jollain uudella asialla ;D Meinasin ensin että kirjoitan tuosta T&B:n uusimmasta jaksosta oikein jotain mutta no emmäääää sittenkäääää. Halusin vain kertoa katsoneeni uusimman jakson. Tänks. Seuraavana vuorossa Beelzebubia sekä Baka to Testia, kun vaan jaksan katsoa. Aijoo Gosick olis kans nyt pahasti itsellä kesken D:

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Animecon 2011

Oh hay guys. Olkoon ensimmäinen blogitekstini itselleni tärkeästä asiasta, nimittäin animeconista. Tämä blogi tulee olemaan samanlainen kuin ensimmäinen msn spacesissa ollut, ei mitään henkevää siis vaan ihmeellisiä löpinöitä tällaisen häröpallo-otakuhyljyksen suusta. Randomia pälinää. Tämä ei yritä olla kunnollinen *blogi* mistään aiheesta, kunhan vain kirjoitan kaikenlaista, vähän kuin pitäisin tässä päiväkirjaa paitsi että tämä on julkinen ;D Selkeää?

Viime viikonloppuna oli siis animecon. Kuten viimeksikin, coni oli kolmipäiväinen eli kesti perjantaista sunnuntaihin. Viime vuonna en edes jaksanut mennä perjantaina, vaan vietimme päivän Korkeasaaressa silloin. Tällä kertaa kuitenkin menimme jo perjantaina ihastelemaan conikansaa. Oikeastaan itse tulen nimenomaan hengaamaan coniin enkä käy pahemmin missään ohjelmissa. Kuitenkin cosplay-kisa on itselleni lähes joka vuotinen juttu, enkä sitä tahtoisi jättää millään väliin. Tällä kertaa kuitenkin, vaikka menimme jo puolta tuntia aiemmin paikalle, jonoa oli niin paljon että jonottaminen olisi ollut turhaa. Tätä voisi välttää esimerkiksi jollain lippusysteemillä (taisipa olla Tampereen conissa silloin aikoinaan netin kautta etukäteen tilattavat lippuset ja se toimi!). Näin rajoitetaan ylisuurta jonotusmassaa sekä voidaan myydä todellakin se määrä lippuja joka on paikkoja = jokainen jonottaja tietää mahtuvansa katsomaan ohjelmaa. Pettymys oli siis suuri kun ei sitä TEH ohjelmaa tullut nähtyä ollenkaan. Itse asiassa en käynyt koko conissa ollenkaan katsomassa loppujen lopuksi mitään ohjelmaa. Jokainen päivä koostui enimmäkseen vain haahuilusta paikkojen välillä ja myyntikojujen pälläilystä. Tämä on kuitenkin itselleni se tärkein juttu, joten ei siinä mitään.

Paikka ei myöskään ollut valitettavasti kovin ihanteellinen. Ei mikään huonokaan, mutta olisi toki ollut hienoa jos paikat olisi saatu pienemmälle alueelle. Tykkään tosiaan hengata esimerkiksi pihalla ja ihastella ohi vaeltavaa conikansaa. Nyt ei oikein tiennyt missä olisi ollut kun porukka oli hajaantunut vähän sinne sun tänne, ja joissain paikoissa oli hyödynnetty vain muutamaa huonetta. Oli myös hiukan erikoista kun kauppapaikat oli sijoitettu eri rakennuksiin. Itsetehtyä sälää myyvät kojut ovat kyllä itselleni todellinen rakkaudenkohde. Samoin itselle tulee parempi mieli antaa itsetehdystä työstä yksityiselle rahaa, kuin vain suurelle kaupalle. Lisäksi yleensä tuollaiset tavarat ovat vielä ihanempia kuin tehdastuottoiset, sekä vielä uniikkeja <3 Mukaan tarttui muutama kännykoru, kolme kaulakorua, korvikset, minimamegoma (sen nimi on Herkkuperse, kiitos nimestä ei kuulu kuitenkaan itselleni) sekä jonku randomeja tarinoita sisältävän yaoi-mangan, joka oli nättiä mutta kerran luettava eikä tarinat olleet kovinkaan ihmeellisiä.

Pelihuone oli kiva paikka, mutta käytännössä vähän surullista kun kaikki musiikkipelit oli sullottu yhteen tilaan = oli mahdoton kuulla pelin rytmiä mikäli pelasi jotain muuta kuin tanssimatolla. Pelihuone ei myöskään ollut auki perjantaina, en käsitä miksi. Muutamia kertoja kävin tanssimatolla hyppimässä ja tulipa kokeiltua niitä muitakin härpäkkeitä siellä (no ei paraparaa, sitä masiinaa kokeilin jo Desuconissa huonolla menestyksellä. Ei itsetunto kestä :P).

Iltabileet olivat iso pettymys. Hyvin, hyvin iso pettymys valitettavasti. En ole ennen ollut conien iltabileissä, ja nyt sitten suunnistin innoissani k-18 bileisiin. Noh, bileet ja bileet, eipä niissä paljoa bileitä ollut. Olisin odottanut jotain yhteistä tilaa tai yhteistä tekemistä. Sen sijaan sain huonon baaritilan jossa jokainen istui omassa ryppäässään. Niinpä muutaman kaverin kanssa joimme yhdet juomat, katsoimme naamiaiskilpailun ja lähdimme pettyneinä takaisin hotellille. Olin odottanut jonkinlaista yhteistä hauskanpitoa muun coniväen kanssa. Baariin vain kavereiden kanssa pääsen muutenkin.Vissiin alkoholittomissa bileissä olisi ollut jännempää, mutta teinit pelottivat sen verran ettei inspannut mennä sinne. Ehkä jos olisi ollut auto käytössä eikä pelkät jalat, olisi tullut piipahdettua sielläkin kokeilemassa lopuksi.

Koska olimme myöhään liikkeellä yöpaikan varaamisen kanssa, emme saaneet tutusta Omenahotellista paikkaa. Tahdoin itkeä kukkaroni kanssa maksaessani hotelli Centron kahdesta yöstä 83 euroa per nuppi, mutta olihan se kuitenkin hyvä hotelli. Lisäksi siellä oli kattava aamupalatarjoilu, vaikka itse olenkin aika huono syömään aamuisin (koska kotona minähän nukkua könötän aina myöhään ja nousen vasta päivällä :(  ). Hotellista oli myös upea näkymä ikkunasta toisen puolen hotellihuoneisiin. What more could I ask for? Perjantai-iltana löysimme läheltä biljardibaarin, jossa olimmekin molempina iltaöinä pelaamassa <3 Biljardi on niin harvinaista herkkua, koskahan olisin pelannut viimeksi ennen tuota...

Nyt on jäljellä vain conin jälkeinen masennus. En saa edes animua katsotuksia, vaikka odottamassa oisi sellaistakin herkkua kuin uusin jakso Tiger & Bunnya! Oli muuten siitäkin animusta hienoja cosseja muutama conissa <3 Aaaaarh seuraavan kerran sitten Traconiin. Ensimmäinen kerta kun meen Traconiin btw :o Saas nähdä millaista siellä on!