Minähän olen ihan hirveä mecha-fani (not at all) joten miksi edes aloin katsoa tätä sarjaa? Koska Luca, simppeliä. Näin vain kuvan jossain ja ajattelin "aww mikä söpö poika ja animen piirtotyyli näyttää nätiltä, wonder what that is... Aaa, Macross Frontier, no katsotaan!". En tiedä miksi suurin osa katsomistani sarjoista edustaa genreä jota *en* halua katsoa, kuten mechaa tai fanservicea. Jostain syystä vain kehitän mielenkiinnon niihin :(
Hyvin nopeasti siis katsoin tämän sarjan, muutamassa päivässä läpi. Joku ehkä vetäisi 26-jaksoisen sarjan päivässäkin, mutta minusta ei ole siihen. Jos näin nopeaa saa kuitenkin sarjan katsottua, se tarkoittaa sitä tietenkin ettei se nyt mikään hirveän huono sarja voi olla. Vai?
Kyllä, kyllä! Macross ei sisältänyt ollenkaan niin paljon mechaa kuin kuvittelin ja pelkäsin. Paljon suurempi paino oli hahmoilla ja heidän välisillä suhteillaan. Ja sehän sopii minulle! Päähahmo Alto, D. Gray-manin Kandan kadonnut kaksoisveli, vaikutti aluksi todella huonolta päähenkilövaihtoehdolta. Angstinen kaunispoika, en minä sellaista halua! Onneksi aika pian selvisi ettei Alto ole sellainen. Sen sijaan eräs toinen päähenkilöistä, Sheryl, pysyi vähemmän ihanana sarjan loppuun asti. "Minäminäminä" oli aluksi neidin motto hyvin pitkälle. Lopuksi tämä vähän hiipui, muttei enää pelastanut hahmoa. Todennäköisesti tämä on osasyynä siihen, etten tue Sherylin ja Alton pariutumista millään muotoa. Se ei tunnu aidolta hetkeäkään, Sheryl vain tyhjästä saa päähänpinttymän Altosta, Alto taas ei tunnu olevan kiinnostunut Sherylistä. Ja miksi pitäisikään, en minä ainakaan sellaisesta pitäisi... Joten Ranka, ole hyvä, saat Alton. Keep him. Omaksi lempihahmokseni täytyy mainita kyllä Michael, ihana kiusoitteleva naistenmies, joka ei kuitenkaan ole liian sellainen "minä saan kaikki naiset hitto kun oon hyvä jätkä".
Juoni. Juoni, juoni... oliko siinä juoni? Ehkä olin vain liian kiireinen katsoessani kauniita ihmisiä ja kiinnittäessäni huomion heidän keskeisiin suhteisiinsa. Takanahan on perinteinen oliot hyökkää -juoni. Viimeinen vihollinen oli hyvin pliisu, ja taistelut nyt eivät kiinnosta minua muutenkaan koskaan. Tosin hienoksi viimeisestä taistosta teki toki laulut ja niiden yhteisremix. Tunnelmaa!
Ylipäänsä sarja oli positiivinen yllätys. Se ei yllä mihinkään huippulistalle, mutta mukava katsottava ja jäin kaipaamaan silti lisää. Hahmot olivat todella kauniita ja koko maailma värikylläinen. En anna koskaan anteeksi sarjalle jaksoa 20, mutta muuten suositan. Myös musiikkia sarjassa piisasi laulujen muodossa. Ja täytyy myöntää, hyviä ja meneviä kappaleita riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti